Skip links

Main navigation

Missä olet, sairaanhoitaja?

Missä olet, sairaanhoitaja?

Suomi kärvistelee sairaanhoitajapulassa, joka uhkaa edelleen syventyä. Kymenlaakson sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän eli Kymsoten palvelualuepäällikkö Anne Heikkilä tietää tarkalleen, miten syvissä vesissä nyt uidaan.

– Nyt on ihan vihoviimeinen hetki herätellä päättäjät. Meillä on ollut jopa tilanteita, joissa avoimiin sairaanhoitajan toimiin ei ole saatu yhtään hakemusta. Lähiesimiesten ajasta suurin osa menee työvoiman hankkimiseen ja erilaisiin työvuorojärjestelyihin. Töissä ovat niin eläkeläiset kuin kummin kaimatkin. Oma henkilökunta on alkanut tehdä henkilöstövuokrausfirman kautta keikkaa meille. Huoleni on, miten nämä ihmiset jaksavat. Tulevasta keväästä tulee vähintäänkin mielenkiintoinen, jos edessä on ylityö- ja vuoronvaihtokieltoja.

Varmaa on se, että kun on töissä, niin töitä saa myös tehdä. Heikkiläkin on saanut osansa työtaakasta.
– Tein viime syksyn kahta ja puolta tointa, kun sairaalapalvelujen johtaja irtisanoutui. Se oli aika kaoottinen työrupeama. Minulla oli muun muassa terveyskeskuksen ja erikoissairaanhoidon vuodeosastoja, kotisairaala ja saattohoito-osasto. Olin osin itse itselleni esimiehenä.

Heikkilä on pyrkinyt kuuntelemaan herkällä korvalla töistä lähtijöiden syitä. Hänen kokemuksensa mukaan taas lähdetään yhä enenevässä määrin paremman palkan perässä ulkomaille. Länsirannikon kaksikielisillä on vientiä Norjaan ja Ruotsiin.

Kokonaan alalta lähtevillä syy on monesti työn rankkuus.

– Palkkaus pitää nyt korjata, se on selvä asia. Se ei kuitenkaan ole ainoa asia. Moni sanoo, että vielä tällä palkalla eläisi, mutta työtahti on niin kova, että ei jaksa enää.

Rankkuuteen voisi vaikuttaa esimerkiksi niin, että vapautettaisiin sairaanhoitajat tekemään koulutustaan vastaavaa työtä. Osa työstä on sellaista, johon riittää työpaikkakoulutus, eikä muuta työkokemusta tarvita.
– Osastopalveluissa on edelleenkin hyllytystä, tilausten tekoa ja muuta vastaavaa. Näiden siirtäminen pois hoitajilta motivoisi pysymään työssä.

Mitä tulee alan imagoon, joka vaikuttaa alalle hakeutuvien nuorten määrään, Heikkilä kokee, että yksityisten palvelutuottajien hoitolaitosten ympärillä pyörivä negatiivinen julkisuusmylly on heikentänyt mielikuvaa vanhustyöstä. Hänen aikaisempi työkokemuksensa hoitotyössä on nimenomaan tällä puolella. Tällä hetkellä hän on palvelupäällikkönä kotisairaalalle, palliatiiviselle osastolle ja saattohoito-osastolle. Lisäksi hän on Palvelutaloyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja.

– Kukaan ei enää muista millaista elämä oli 15 vuotta sitten. Silloin suuri osa vanhuksista oli laitoshoidossa, kun nyt he elävät kodinomaisissa olosuhteissa.
Heikkilä ei kiistä ongelmia, mutta osoittaa syyttävällä sormella mediaa lähinnä negatiivisten mielikuvien luomisesta.
– Moni omainen on sanonut, että kun he kirjoittavat yleisönosastolle hoitoa kehuvan kirjeen, sitä ei julkaista. Negatiivinen sanoma kyllä pääsee läpi.

Teksti Suvi Leppiniemi

Paneeli: Maailma ilman sairaanhoitajia 26.3.2020

Pääsali: Työhyvinvointi ja jaksaminen, kello 9:30
Tutustu panelisteihin >>